Olin pohtinut vuosia pillereiden lopettamista. Nuorena aikuisena sain e-pillerit koviin kuukautiskipuihin, enkä silloin voinut edes ymmärtää millaisia myrkkyjä todellisuudessa aloin laittaa kroppaani. Nyt vasta vuosien päästä vaikutukset ovat alkaneet näkyä...

Noin kaksi vuotta sitten aloin siis miettiä, onko minun todella syötävä vielä e-pillereitä. Joo, pillerit pitivät kivut hyvin poissa ja ehkäisyteho oli tietty plussaa. Aloin kuitenkin huolestua oireista joita olin alkanut huomata. Suurin huoleni niistä oli hiusten ohentuminen ja lähteminen. Olin aina omannut suht tuuheat hiukset ja jäljellä oli vain hiirenhäntä siitä mitä vuosia sitten oli. Hiukseni olivat saaneet olla vuosia luonnontilassa joten en voinut itsekkään niitä pilata? Kävin keskustelemassa terkkarin kanssa tilanteesta ja hän vakuutti ettei ole syytä huoleen.

Vuosi sitten tilanne räjähti käsiin ja sain syyn lopettaa pillerit. Aluksi olin helpottunut että pitkään harkinnassa ollut asia raukesi ja ettei minun tarvisi enää syödä pillereitä. Mutta samaan aikaan nousi huoli josta olin lukenut keskustelupalstoilla ja blogeista. Naiset olivat alkaneet kärsiä aikuisiän aknesta, hiustenlähtö oli edelleen lisääntynyt ja hormoonitoiminta oli heittänyt kropan sekaisin. Rauhoittelin itseäni ettei näin tulisi käymään...ja hitto...sain ne kaikki.

Puoli vuotta kesti että ihoni räjähti käsiin. Minulla on kuiva, atooppinen iho ja ikinä ei ole ollut paria finniä enempää. Nyt naamaani tuli näppyjä kuin sieniä sateella. Ne olivat kovia, ihonalaisia, kipeitä ja jätti kasvoihin ikäviä arpia. Olin järkyttynyt! Täydellinen ihoni oli pilalla. Epätoivoisesti kärsin kuukauden päivät kunnes menin käymään lääkärissä joka lähinnä voivotteli tilannetta ja määräsi antibioottikuurin. Hetkeksi ongelma hävisi, mutta lääkkeen vaikutuksen hävittyä naamani oli taas kuin kärpässieni.

Kaiken tämän lisäksi hiukseni olivat alkaneet pudota päästä ihan urakalla. Päälakeni näkyi ja hiukset menivät äärimmäisen huonoon kuntoon. Jouduin leikata olemattomat hiukseni vielä lyhyemmiksi. Halusin piiloutua kotiin, sillä hetkessä minusta oli tullut hiukseton finninen trolli...tai sellaiseksi ainakin tunsin itseni.

Kaiken lisäksi kuukautiskiertoni oli mitä oli ja mielialani oli kuin vuoristorata. Välillä olin niin vihainen ilman mitään syytä, olin itkuherkkä, apaattinen ja välillä ylienerginen. Tuntui kuin olisi pitänyt opetella tuntemaan itsensä uudelleen.

Nyt on kulunut puoli vuotta tuosta ja tilanne alkaa hieman rauhtoittua. Naamaani tulee edelleen näppyjä, mutta sen sijaan että yrittäisin peittää ja "tappaa ne", olen yrittänyt löytää tasapainon ruokavalion ja kasvonhoitotuotteiden välillä. Sekä yrittänyt elvyttää hiukseni takaisin päähän ja löytänyt itselleni uuden hormoonittoman elämän. Kerronkin näistä teille blogissani piakoin :)

Tiedän että e-pillereiden syönti on aika yksilöllistä, kuinka kenenkin kroppa niihin tai niiden lopettamiseen reagoi. Onko muita rohkeita pillereistä päässeitä paikalla? Kommentoikaa :)